Itse en koskaan oppinut mitä tarkoittaa allatiivin 3. preesensin imperfekti tai mitä ovat subjekteja tai oikeastaan en edes osaa sanoa mitä kaikkea en ymmärrä.
Osaan, omasta mielestäni, kyllä kirjoittaa ja ymmärrän pilkku ym sääntöjä. Puhuakin osaan.
Ymmärrän, että on hyvä ja tärkeää perustaa opetus kielioppiin, mutta olisi tärkeää miettiä myös tällaisiä erilaisia oppijoita. Lisäksi mietin sitä kuuluisaa suomalaisten ujoutta puhua vieraita kieliä vaikka oikeasti suurimmalla osalla on huikean suuri sanavarasto ja ymmärtävät- eivät vain uskalla puhua.
Jos kouluissa jo pienestä asti puhuttaisiin luokassa, pienissä ryhmissä esimerkiksi, niin rohkeus ja itsevarmuus puhua myös kasvaisi.
Opettajien olisi myös tärkeää auttaa oikeassa ääntämyksen opettelussa. Siinäkään mitään mieltä, että osataan kieltä, mutta kukaan ei ymmärrä mitä sanot.
Itse olen opetellut kieliä ottamalla tekstit pois, kun katson leffaa/ sarjaa. Yksi kikka mikä mulla auttaa on, että katson henkilön suuta, kenen kanssa puhun, niin saan paremmin selvää mitä hän sanoo ja samalla opin suun liikkeistä miten äännän oikein. Kokeilkaapa !
Harmittaa, että teininä (silloin 7. luokalla pahimmassa hormonimyrskyssä) piti aloittaa 'pakkoruotsi' ja sitä vielä opetti pian eläkkeelle jäävä rouva. Häntä ei kiinnostanut kenenkään kysymykset, tunneilla paahdettiin eteenpäin hänen tahtiaan.
Amiksessa ja lukiossa, molemmissa, mulla oli aivan huikeat opettajat. Suht vastavalmistuneet naiset, jotka väsymättä (tai ainakaan sitä eivät näyttäneet) jaksoivat vastailla kaikkiin typeriin kysymyksiin- silti pääsimme aikataulussa eteenpäin suunnitellusti.
Näin aikuisena harmittaa aivan sikana, että ruotsini on jäänyt niin huonoksi. Yritän tsempata ja puhua sitä, kun tilaisuus tulee, ja ihan hyvin se menee. Puhumalla vaan paranee. Usein jos sanon jotain väärin minut silti ymmärretään ja nätisti kerrotaan miten se oikeasti sanotaan.
Vi ska tsempa, vi ska je- jag vill prata bra svenska i en dag i tulevaisuudessa.
Puhun ontuvan ruotsin lisäksi englantia sekä italiaa ja espanjaa. Tässäkin on hauska juttu. Olen opiskellut espanjaa lukiossa kaksi kurssia ja siihen se jäi. Rakas exäni oli puoliksi sisilialainen, joten hänen kanssaan opin italiaa. Sen jälkeen olen jotenkin sekoittanut nämä kielet; kun luulen puhuvani italiaa sekoitan espanjan sanoja ja sama toisinpäin. Eipä sekään haittaa.
Rohkeasti siis puhumaan vain, ja opiskelemaan lisää. Kielet ovat rikkaus. Kursseja on tarjolla ainakin:
- Töölön yhteiskoulun aikuislukiossa http://www.tyk.fi/aikuislukio/opiskelijaksi/aineopiskelu/vieraat-kielet-ja-ruotsi/
- Työväenopistolla https://ilmonet.fi/#fi/info/id=8 ja
- Eiran aikuislukiossa http://www.eira.fi/fi/tule-opiskelemaan/tule-opiskelemaan-yksittaisia-aineita/
No comments
Post a Comment